Juice Leskinen: Ei elämästä selviä hengissä

Päivä lähti käyntiin viinilasillisella, tupakka paloi sormissa aikaisesta aamusta iltaan asti. Juice Leskinen ei kestänyt itseään selvin päin. Ikää hänellä oli vasta 38 vuotta, ja mies itse arveli olevansa elämänsä kunnossa. Jos jotakin vaivaa olikin, alkoholilla se lähtisi.

Kova meno oli alkanut jo 1970-luvulla. Normaalina arkipäivänä Juice nautiskeli kolme isoa vermuttia ja 12 pulloa olutta. Välillä oli vedettävä terävämpiäkin, koska miedoilla juomilla riittävän humalan juominen oli kovaa työtä.

Keikkaan valmistauduttiin humalalla, keikalla oltiin humalassa, keikka nollattiin humalalla. Kiertueiden välillä Juice tissutteli kotona ja tamperelaisissa ravintoloissa, etenkin Hotelli Tampereen aulabaarissa. Pari vuotta aikaisemmin hän oli yrittänyt raitistua, mutta sitten tuli avioero, ja juoma alkoi taas maistua.

Lokakuussa 1988 alkoi ilmaantua vakavampia oirei­ta: nilkat turposivat niin, etteivät kengät enää mahtuneet jalkoihin. Kasvot alkoivat kellertää. Iski ripuli ja ärhäkkä flunssa.

Lopulta Juicen piti mennä lääkärin pakeille.

– Maksasi sanoo poks. Däng däng, tohtori ilmoitti siteeraten potilaan laulua Ei elämästä selviä hengissä.

Juice antoi nokkelalle lääkärille aplodit. Hän kuuli sai­rastavansa maksakirroosia ja ymmärsi, että nyt on tosi kyseessä.

Juice joutui kuukaudeksi sairaalan letkuihin, ja kehosta lähti 25 litraa nestettä. Taiteilija laihtui kalpeaksi haamuksi. Kaupungilla huhuttiin hänen kuolleen.

Maksakirroosin jälkeen odottivat uudet vastoinkäymiset. Vuonna 1990 Juicesta tehtiin perätön ilmianto, ja poliisit tekivät hänen kotiinsa huumeratsian. Hänet pidätettiin, ja esiintymisiä piti sen takia perua. Tapaus mustasi Juicen maineen. Mies masentui. Lääkkeeksi hän aloitti uuden ryyppyputken.

Pauli Matti Juhani Leskinen syntyi helmikuussa 1950 Juankoskella Heikki ja Eini Leskisen perheeseen. Juicen lapsuutta värittivät tragediat. Sisaruksista kolme kuoli jo pieninä lapsina. Isä jäi kiinni yhtiönsä varojen kavalluksesta ja käytti rahoja viinaan ja naisiin. Heikki kuoli nuorena aortan repeämään. Isäpuolikin osoittautui viinamäen mieheksi ja luonteeltaan väkivaltaiseksi.

Aikuistuttuaan Juice ei kaivannut Juankoskelle. Kesällä 1970 hän matkusti Turkuun Ruisrockiin ja päätti samalla pistäytyä Tampereella kieli-instituutin pääsykokeissa. Sillä reissulla hän jäi kaupunkiin loppuelämäkseen.

Opiskelijapiireissä Juice tapasi Mikko Alatalon ja Harri Rinteen, kaksi lahjakasta miestä, joiden kanssa löytyi heti yhteinen sävel. Juicen tekstit hämmästyttivät kaveruksia.

– Teksti oli kypsää, ja rytmi, loppusoinnut ja sisäriimit kohdallaan. Aika pian tajusin, että tässä on kaveri, joka on kuronut umpeen kaiken sen, missä me olimme tekstien kirjoittamisen suhteen anglosaksisesta maailmasta jäljessä, Alatalo muistelee.

Rinteen kotona Otavalankadulla miehet tekivät lauluja, soittivat ja lauloivat, joivat viiniä ja pitivät tyttöjä hyvänä. Miehet perustivat bändin Los Coitus interruptus (Coitus int.) ja pääsivät pian levyttämään Love Recordsille. Viimeistään vuonna 1974 julkaistu Marilyn teki Juicesta tähden.

Juicen ja Alatalon suhteessa räiskyi ja salamoi. Lopulta tiet erkanivat, vaikka yhteistyö vähin erin jatkuikin.

Juice esiintyi ja levytti ahkerasti. Musiikillisesti hän nojautui taitaviin muusikkoihin ja bändeihinsä, muun muassa Anssi Tikanmäkeen ja Grand Slam -yhtyeeseen. Tasaisin väliajoin Juicen albumeilta nousi hittejä: Syksyn sävel, Viidestoista yö, Kaksoiselämää, Musta aurinko nousee, joululaulu Sika. Biisien suurin viehätys oli kekseliäissä sanoituksissa.

– Juice aloitti laulun kirjoittamisen valitsemalla riimit ja täydensi lauseet niiden eteen tarkkoja tavumääriä noudattaen kuin olisi sanaristikkoa täyttänyt. Hän kirjoitti usein suoraan valmiin tekstin tekemättä siihen minkäänlaisia korjauksia, Harri Rinne kertoi Hän hymyilee kuin Mikko -elämäkerrassa.

Juice ei tyytynyt vain laulajan ja lauluntekijän rooliin. Hän oli opiskellut englannin kielen kääntämistä ja käänsi uransa aikana runoja, laulun sanoja ja pari kirjaa. Itsekin Juice kirjoitti useita runokokoelmia, lastenkirjoja, pari proosateosta ja näytelmiä.

Tampereelle tullessaan Juice oli ollut raitis ja savuton, mutta opiskelija- ja muusikkoelämän alkaessa hän alkoi käyttää runsaasti alkoholia ja tupakoida ketjussa.

– Elintapani ovat hyvin epäterveelliset. Juon liikaa, poltan liikaa. Kaikki ovat koko ajan huolissaan, miten mä pärjään. Mutta mulla ei ole merkitystä, vaan sillä, mitä mä oon tehnyt. Kun minusta aika jättää, ne teokset jäävät elämään, ja se on se tärkein, Juice sanoi Ylen haastattelussa 2003.

Koko elämänsä Juice kaipasi kumppania, ja melkein aina hänellä olikin nainen vierellään. Naiset antoivat innoituksen hänen lauluilleen. Syksyn sävelen Juice kirjoitti Lontoossa surressaan eroa tyttöystävästään Jaanasta, Viidestoista yö kertoi suhteesta Harri Rinteen vaimon kanssa.

– Vaikeampi mun oli olla ilman rakkautta kuin ilman viinaa. Kerrankin ostin kotiin neljällä tuhannella markalla juotavaa, mutta kaksi kuukautta ne olivat siinä koskemat­tomina. Ei mun tehnyt mieli, Juice itse sanoi.

Juice oli naimisissa kolme kertaa: avioliitosta Tarja Leskisen kanssa syntyi tytär Johanna, Annele Salosen kanssa Leevi ja Eeva-Maria. Juice myös tunnusti avioliittojen ulkopuolella syntyneen poikansa Joonan.

Juice sanoi olevansa hyvä isä, mutta huono perheenisä – hän oli usein kotona, mutta harvoin läsnä. Lapsilleen hän ei osannut oikein keskustella, vaikka joskus luki heille mielirunojaan ja laittoi koko perheelle ruokaa.

Alkoholi kuului Juicen normaaliin elämään kotonakin.

– Juhani sanoi sen suoraan, että hän ei tykkää itsestään selvin päin. Yleensä oli raitis viikon mittainen putki ja sitten viikon humalainen putki. Molempien loppupäässä hänestä tuli tosi ahdistunut ja raittiin kauden loppupäässä aloin jo itsekin toivoa, että ryyppyputki alkaisi ja tilanne laukeaisi, ex-vaimo Annele sanoi Risainen elämä -kirjassa.

Elämänsä loppupuolella Juice kohtasi vielä suntio Sari Savikon ja rakastui. Hän meni naimisiin kesällä 2004. Juice ja Sari sekä heidän neljä kissaansa muuttivat asumaan Tammerkosken partaalle.

Juicen terveys rapistui kovaa vauhtia. Aikuisiän diabetes vaikeutti työskentelyä ja kävelyä. Keväällä 2005 Juicella todettiin munuaisten vajaatoiminta, minkä vuoksi hänen oli aloitettava säännöllinen dialyysihoito. Juice ahdistui suuresti joutuessaan munuaisia puhdistavaan dialyysi­koneeseen. Varsin usein hän jättikin menemättä hoitoihin.

Juicen ajatteluun sairauksilla ei ollut vaikutusta. Hän pysyi tuotteliaana viimeisiin päiviinsä asti.

Syksyllä 2004 Tampere-talon yleisö osoitti suosiotaan kahdelle elävälle legendalle, Juice Leskiselle ja Mikko Alatalolle. Kolmetuntinen Klassikoiden ilta -konsertti oli onnistunut, vaikka kesken kiertueen Juice oli kiukutellut kuin pikkulapsi. Hän ei olisi halunnut laulaa kaikille tuttuja hittejä, vaan tuntemattomampia teoksiaan tai mieluummin vain istua yleisön edessä kertomassa kaksimielisiä ja poliittisesti epäkorrekteja vitsejä.

Konsertin lopuksi Juicen ääni alkoi pettää, ja yksi tärkeä laulu häneltä jäi laulamatta: teini-ikäisenä kirjoitettu Klovni heittää veivin. Se summasi hänen koko myöhemmän elämänsä.

Mikko pyysi ystäväänsä äänittämään kappaleen vielä erikseen live-albumin bonusraidaksi. Juice meni studioon ja teki elämänsä viimeisen levytyksen.

Hieman ennen kuolemaansa Juice vaihtoi virallisesti nimensä muotoon Juhani Juice Leskinen. Ehkä hänellä jo silloin oli aavistus, ettei elämästä selviä hengissä.

Perjantaina 24. marraskuuta 2006 Juice oli heikossa kunnossa, mutta vastusteli sairaalaan lähtemistä. Iltapäivällä ambulanssi oli lopulta soitettava.

Juice katsoi vaimoaan Saria ja pyysi viimeisinä sanoinaan: ”Anna viiniä.”

Toive jäi toteuttamatta. Ambulanssissa Juice menetti tajuntansa ja menehtyi pian sairaalassa. Nuorena kirjoitetun laulun sanat tulivat nyt täytettyä. Klovni oli heittänyt veivinsä.

Mä taivalsin toisten vaattein ja toisten leivin / pellen kaikki tahtoi siivelleen / Mä kyllästyin siihen kaikkeen, nyt heitän veivin / ja kah­laan kauas mereen ikuiseen.

Lähteitä: Antti Heikkinen: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950–2006 (Siltala 2014), Tuomas Marjamäki: Hän hymyilee kuin Mikko (Docendo 2020)