Anssi Kela täyttää perjantaina 50 vuotta. Laulaja avaa ajatuksiaan ikääntymisestään pitkässä Facebook-kirjoituksessaan.

– Ensinnäkin tuntuu tosi oudolta. Olen 50. Miten tässä nyt näin on päässyt käymään? 50 on jo vanhemman ja viisaamman ikä. En tunne olevani kumpaakaan. Jokin ei täsmää, Kela pohtii tuntojaan.

Lue myös
Anssi Kela 50 vuotta! Testaa, osaatko hittikappaleiden sanat kuin vettä vaan

– Keho tietysti antaa hienovaraisia vihjeitä siitä, etten ole enää nuorukainen. Askel hidastuu ja runko käy jäykemmäksi. Polvet eivät kestä juoksemista. Kasvoilla on uurteita, vyötärölle on alkanut kertyä kiloja. Hiukset ohenevat ja hampaat halkeilevat. Ruumis valmistautuu jo lopulliseen lahoamiseensa.

Anssi Kela täyttää tänään 50 vuotta. Jenni Gästgivar

Erityisesti Kela pohtii kirjoituksessa kiinnostuksenkohteitaan ja harrastuksiaan. Kipinä mietinnälle tuli omalta puolisolta.

– Vaimoni kysyi viime viikolla pysäyttävän kysymyksen: ne asiat, joista olen innoissani — onko niistä yksikään sellainen, joka ei juontaisi juuriaan jo lapsuuteen tai nuoruuteen? Olenko löytänyt aikuisena mitään uutta?

Jos upotus ei toimi, näet julkaisun myös täältä.

Kela kertoo järkyttyneensä hieman, kun tajusi, että mielenkiinnonkohteet eivät ole juuri muuttuneet kolmessakymmenessä vuodessa.

– Minua siis määrittää edelleen se, millainen olin 10-20-vuotiaana. Silloin löysin palikat, joista kasasin itseni. Toki rakennelmaan on tullut lisää korkeutta, mutta pohjimmiltaan kiinnostuksen kohteet ovat samat.

Esimerkkeinä Kela mainitsee kitaraharrastuksensa, scifi- ja formulainnostuksensa ja viime kesänä rakentamansa Ritari Ässän auton.

– Rapistuvan kuoren sisällä on hölmö pikku Anssi, joka ei kai koskaan tule kasvamaan aikuiseksi.

Anssi Kela on tehnyt pitkän uran muusikkona. Tomi Olli

Jotain on myös muuttunut. Ystäviä on jäänyt ja tullut uusia. Musiikin kuuntelu ei enää juuri kiinnosta, vaan kotona viihtyy hiljaisuudessa. Nykypäivän trendit ja kuumat nimet ovat täysin vieraita. Enää Kela ei koe tarvetta pysyä ajan hermoilla.

– Keskityn koko ajan vähemmän siihen, mitä muut tekevät ja ajattelevat. Erityisesti siihen, mitä he ajattelevat minusta.