Sami Saari on liiskannut urallaan yhteen jatsia, soulia ja popia. Toukokuussa julkaistaan Saaren kokoelma, jolla helsinkiläinen groove-mestari summaa historiansa parhaat hetket.
Levy on hauska katselmus mun historiaan, väläyttää Saari.
Levylle päätyvä uusi single Kunnioitusta on laulu jossa Saari puntaroi kepeän mietteliäänä yhteiskunnan epäkohtia. Tanakka pop syntyi naapuri Timo Kiiskisen kanssa.
Rock on kasvattanut mut, mutta soulin ja rytmibluesin kautta olen löytänyt neljännen soinnun.
Turistina on hyvä olla
Viime vuonna ilmestynyttä Turisti-levyä Saari pitää onnistuneena, vaikka kaupallista menestystä siitä ei tullut.
Mun oli pakko tehdä se levy, vaikka se kolahtikin vain todellisille diggareilleni.
Hiphop-vaikutteita kepeään jatsi- ja soulgrooveen yhdistävä levy on täynnä kepeitä ja kesäisiä hetkiä.
Levotonta-kappaleessa Saari kiristää itsensä äärimmilleen. Uutta jenkkisoulia ammentava kulmikas popkappale nakuttaa pelkistettynä ja ajattomana.
Turisti on riisuttu poplevy. Joidenkin juttujen kanssa menin yhä syvemmälle ja syvemmälle.
Saari ei ole punaviinilasin tai sulkakynän kanssa innostusta harmaantumiseen saakka odottava kirjuri. Laulut syntyvät hetken innoituksista.
En tee lauluja kynä ja mies -menetelmällä, vaan tartun siihen, mitä milloinkin mielessä pyörii.
Keikkailua Saari rakastaa yli kaiken. Hän odottaa, että yhtye saisi vinssattua bussin pois talviteloilta.
Olen välillä ahdistunut ja välillä iloinen persoona. Suora kontakti yleisön kanssa on se juttu, jonka parissa viihdyn.
Kaikki musiikki kelpaa
Soulia ja funkia diggaava laulaja on musiikin suhteen kaikkiruokainen. Hänestä on luonnollista, että samalla ihmisellä on hyllyissään levyjä niin Francis Goyalta kuin Matti Nykäseltä.
Saari tunnustaa, että hän ei muusikkona erityisemmin haikaile aikaisempien levytystensä perään.
Olen ensin hutkinut ja sitten vasta tutkinut. Ensimmäinen ja toinen levy syntyivät niin, että pää oli täynnä ideoita, jotka sitten roiskin levylle. Nykyisin teen studiossa jo hyvää jälkeä.
Ensimmäisen levynsä Do Re Mi Saari julkaisi 1997. Aikaisemmin hän oli ehtinyt soittaa Aki Sirkesalon ja Pave Maijasen yhtyeissä ja laulaa accapellaa Veeti and The Velvets -kvartetissa.
Parikymmentä vuotta ammatikseen soittanut ja laulanut Saari näkee hankalaksi musiikin liian tuotteistamisen.
Raha on kävellyt biisien yli. Jonkun Popstars-ohjelman luoma kuva musiikista on hankala. On vaikea tietää, ottavatko nuoret kuuntelijat sen totena vai pelkkänä pelinä. Olen huolissani siitä, mitä jälkipolville jää käteen sellaisesta tuotteesta.
Musiikin kieli yhdistää
Saari tunnustaa, että musiikin kieli on yli rajojen ihmisiä yhdistävä. Olen kotikutoinen jatsimuusikko. Kun puhutaan tuollaisesta groovejatsosastosta, kieli on niin selkeä, että siinä puhutaan vain musiikilla. Musiikin kieli on yhdistävä ja vaivaton.
Saari on laulajan uransa ohella ehtinyt tutustua myös teatterityöhön. Alkukeväästä hän esiintyi Helsingin kaupunginteatterin Leiber&Stoller-parivaljakon Stand By Me -musikaalissa.
Yksi ikuisuusprojekteista, joissa Saari on mukana, on Stockholm-Helsinki Funk All Stars -yhtye, jossa soittaa suomalaisten jatsihuippujen lisäksi niin Roxetten, Tomas Ledinin, Eva Dahlgrenin kuin Lisa Nilssonin yhtyeissä pumppaavia ruotsalaisia muusikkojääriä.
Se yhtye elää yhä enemmän idean tasolla. Olemme tehneet muutamia keikkoja ja soittaneet sitä sun tätä, mutta tarvitsemme settiimme myös omia sävellyksiä.