Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Sivuraiteilla pääkuva

Lähes jokaisessa haastattelussa tulee hetki, jolloin keskustelu ajautuu sivuraiteelle ja haastateltava alkaa puhua aiheen vierestä. Sivuraiteilla on Mervi Vuorelan toimittama juttusarja näistä hetkistä.

Sivuraiteilla: Kaarle Viikate äijjä-asian äärellä

Kaarle Viikate
Kaarle Viikate Kuva: AJ Savolainen viikate

Miehenä oleminen on hankala nakki. Pitäisi osata rakentaa talo mutta olla samalla kirjaviisas. Pitäisi olla karski mutta samalla empaattinen. Pitäisi olla ulkomuodoltaan huoleton mutta samalla huoliteltu. Pitäisi avata viemärit mutta hoitaa samalla kasvit, kakarat, koiranpennut ja kokkaukset.

2000-luvun kuluessa ihannemiehen kategorioita on tullut ja mennyt. Ensin puhuttiin metroseksuaaleista eli miehistä, jotka nyppivät kulmakarvojaan ja törsäävät rahaa ulkonäköönsä. Sitten tulivat kivikauden arvoja arvostavat makkaranmussuttajat eli äijjät kahdella j:llä. Kolmas muotivirtaus olivat kuntosali-selfieitä ottavat oman elämänsä alusvaatemallit alias spornoseksuaalit. Sen jälkeen vallan ottivat hipstereitä muistuttavat partaiset flanellipaitamiehet, metsuriseksuaalit.

Kun haastattelin Viikatteen laulaja-kitaristi Kalle ”Kaarle” Virtasta vuonna 2012, Suomi poti äijjä-buumin jälkeistä krapulaa. Pahin villitys oli jo haihtunut, mutta ilmassa oli vielä merkkejä barbaarisesta miesihanteesta. Musiikkimaailmassa se kytkeytyi erityisesti Kotiteollisuuteen ja Timo Rautiaiseen & Trio Niskalaukaukseen.

Myös Viikatetta yritettiin jossain vaiheessa niputtaa äijjä-bändien kastiin. Tavallaan se oli ymmärrettävää, sillä bändin kaihoisa kivireki-iskelmä ja kouvolalainen kansanmiesmäisyys istuivat hyvin suomalaiseen mentaliteettiin. Virtasta äijjä-stereotypia kuitenkin tökki alusta lähtien.

”Ainut mikä siitä tulee on suunnaton vitutus, että eikö tätä nyt voisi jotenkin toisin esittää, tai periaatteessa olla esittämättä”, Virtanen sanoo.

Alla olevassa klipissä hän pohtii stereotypioiden syitä ja seurauksia

Vuonna 2015 äijjien rinnalle ovat kiilanneet metsuriseksuaalit. Siis hipsterit, jotka matkivat aitojen metsurien ruokotonta tyyliä, mutta näkevät samalla hirvittävästi vaivaa ylläpitääkseen illuusion omasta ruokottomuudestaan.

Kun kysyn Virtaselta mielipidettä metsuriseksuaaleista, mies pudistelee päätään.

”Jos ihan rehellisiä ollaan, minulla ei ole mitään hajua kyseisestä alalajista. Paitsi että moottorisahojen kanssa pitää aina olla varovainen! Se että osaa rakentaa perheelleen talon on hieno ja arvostettava asia, mutta ei sen varjolla saa unohtaa käytöstapoja ja henkilökohtaista hygieniaa.”